tiistai 23. huhtikuuta 2013

113 päivää ilman tupakka ja nuuskaa

Tupakka ja nuuska eivät ole enää koko ajan mielessä. Itse asiassa tupakanhimot iskevät enää melko harvoin. Joskus ruoan jälkeen tai ulkoillessa. Aamuisin. Aina, jos juon kaljaa tai muuta alkoholia.

Nuuskan osalta on vaikeampi sanoa. Puren edelleen nikotiinipurkkaa lähes koko ajan ja silloin kun en sitä pure, on purkka huulessa ikäänkuin nuuskamälli. Luulen että tuosta nikotiinipurkasta eroonpääsy on yhtä helppoa kuin että vauva vierotetaan tutista. Saa nähä. Aattelin että eihän sole ko alkaa puremaan jotaki Jenkkiä tai Huppapuppaa, mutta ei. Se purukumin koostumus näyttää olevan se tekijä, joka erottaa halvat Jenkit ja Huppapupat kunnon nikotiinipurkasta. Nikotiinipurkka säilyttää koostumuksensa erittäin hyvin ja sen vuoksi sitä voi purra vaikka monta tuntia. Se nikotiini siitä varmaan häviää johonki verenkiertoon, mutta koostumus säilyy laadukkaana. Jenkkiä jos puree minuutin, niin se on jo ihan mennyttä kalua ja sen haluaa sylkeä pois suusta. Toisin son nikotiinipurkan kanssa.

Vettä sattaa ja lumet sullaa. Kiiminki-, Pyhä-, Kala- ja Jokuvieläjoki tulvii. Se meinaa sitä, että kohta pääsee kalaan. Sitten sitä miestä vasta mitataan. Mikhän ole hereämpää ko paistaa makkara, syä se ja juo kahvi pääle. Sen pääle sitten poltethan se tupakka. Mikä net itikat karkottaa silloin ko virvelillä kelathan siimoja sishän, eikä tupakki roiku huulessa? Häätyy vishin ostaa hyvät sääskimyrkyt...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti