Tiedossa oli kiireinen päivä ja paljon ulkoilua, joten tiedossa oli myös hienoja taisteluhetkiä tupakan haluja vastaan. Töissä eräs (tupakoitsija)kolleegani pyysi minua mukaan ulos kahvikupposen kanssa. Päätin lähteä, koska hänellä oli myös tärkeää työhömme liittyvää asiaa. Kerroin hänelle ulko-ovella että olen ollut kolme päivää polttamatta ja yllätyksekseni hän näytti olkapäässään olevaa nikotiinilaastaria. Hän kertoi polttaneensa korkeintaan pari tupakkaa päivässä ja nikotiinilaastarista oli ollut apua. Hän totesi myös että tapoja jotka liittyvät tupakointiin se ei poista. Joudessani kahvia huomasin, että tilanne ei ollut niin paha mitä ennakkoon kuvittelin. Kaverini poltti valkoista Marlboroa ja näytti aidosti nauttivan siitä. Normaalisti hän olisi polttanut toisen Mallun heti perään, mutta tuosta tavasta hän oli näköjään päässyt irti. Nyt hän tietää että olen lakossa ja se on hyvä asia.
Tänään alkoi SuurOulun messut ja olin luvannut mennä sinne pariksi tunniksi kampanjoimaan kunnallisvaaliteemojani. Puolueen ständi oli ulkona ja tiesin että tilanne ei tule olemaan helppo. Olen sosiaalinen ihminen ja esiintyminen ei tuota minulle ongelmaa, mutta ajattelin että ongelmaksi voisi muodostua tupakoimattomuus ulkotilassa. Ei siinä kovin iso mälli huulessakaan kehtaa olla ko juttelee vieraiden ihmisten kans, pitäis kuitenkin tehdä hyvä ensivaikutelma. Ensivaikutelman voi tehdä vain kerran. Selvisin kuitenkin tuosta hyvin.
Kävin "poliittisten puheiden" jälkeen nopeasti kiertämässä messualueen ja puolustusvoimien ständeillä törmäsin erääseen vanhaan kolleegaani/kaveriini. Hän pyysi minua kahville sotkut telttaan. Toinen kahvihetki samalle päivää ulkona. Se oli PALJON vaikeampi kuin edellinen. Ei muuta ko nuuskat huuleen.
Illalla kotona tein vähän ulkohommia ja ajoin nurmikon. Kävin myös kuskaamassa puutarhajätteet kaatopaikalle, sillä peräkärry oli jo tullut täyteen. Ulkohommissa jos pitää pienenkään tauon, on tapanani ollut kiskasta yks rööki. Tällä kertaa en pitänyt taukoja, niin ei tullut tuotakaan tapaa testattua.
Kaatopaikalta kotiinpäin ajellessa teki mieli niin perhanasti, että piti oikein mankkaki laittaa huutamaan, jotta sais ajatukset muualle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti